Helmikuun hyönteisillassa Oulun yliopiston väitöskirjatutkija FM Niina Kiljunen esitelmöi etänä äkämäsääskien (Cecidomyiidae) geneettisestä monimuotoisuudesta. Väitöskirjassaan Niina kartoittaa tämän huonosti tunnetun hyönteisryhmän lajikirjoa DNA-viivakoodausmenetelmien avulla.

Miten tunnistaa vaikeasti tunnistettavat hyönteislajit?

Väitöskirjassaan Niina yrittää löytää DNA-viivakoodien avulla vaihtoehtoisia menetelmiä lajimäärien hahmottamiseen. Erityisesti pienikokoisilla hyönteislajeilla, joilla on vähän ulkoisia erotustuntomerkkejä, lajien erottaminen toisistaan on haastavaa. 

Kasveihin äkämiä toukkina aiheuttavat äkämäsääsket (Cecidomyiidae) on hyvä esimerkki tällaisesta ryhmästä. Heimon kokonaislajimäärä Suomessa ja maailmalla tunnetaan heikosti. Tämänhetkisen tiedon valossa lajeja on Suomessa yhteensä 384, mutta Niinan alustavien tutkimustulosten ja DNA-viivakoodien perusteella lajimäärä voi olla jopa 3,5-kertainen nykyiseen verrattuna.

Niinan esitelmä sai aikaan vilkasta keskustelua tutkimusmenetelmistä, työn tuloksista ja yleisesti lajien monimuotoisuuden selvittämisen perinteisistä ja moderneista keinoista. Nykyaikaiset menetelmät lajikirjon selvittämiseen ovat tarpeen, sillä on tunnistettu tosiasia, että taksonomisen asiantuntemuksen määrä vähenee, mikä haastavoittaa tuntemattoman lajiston selvittämistä.

Niinan esitelmän voi ladata ja selata täältä.