Toukokuun hyönteisillan kuulumisia

Toukokuun hyönteisillassa kuultiin tutkijatohtori Ina Satokankaan esitys kekomuurahaisten evoluutiosta ja risteytymisestä. Satokangas työskentelee Helsingin yliopiston Integrative Evolutionary Biology -tutkimusryhmässä.

Satokangas on perehtynyt genomiikkaan ja sen kautta myös lajeihin laajemmin, erityisesti kekomuurahaisiin. Esitys pohjautui hänen väitöskirjaansa, josta hän väitteli viime syksynä. Tällä hetkellä Satokangas tekee tutkimusta kirjoahveniin liittyen.

Satokangas kertoi olevansa kiinnostunut evoluutiosta, lajien sopeutumisesta sekä luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Hän toi esiin, että uusien hyödyllisten mutaatioiden kertyminen perimään on hidasta, kun taas ilmaston lämpeneminen ja siihen liittyvät ympäristömuutokset etenevät nopeasti. Tämän epäsuhdan vuoksi on pohdittu, voisiko lajien välinen risteytyminen auttaa sopeutumisessa.

Aiemmin risteytymisen ajateltiin olevan lajien kannalta haitallista, mutta nykykäsityksen mukaan risteytymisestä voi olla myös hyötyä, esimerkiksi sopeutumislevittäytymisen kautta. Satokangas on tutkinut tätä ilmiötä Formica rufa -ryhmän kekomuurahaisilla, jotka ovat metsien avainlajeja toimien muun muassa saalistajina ja ravinteiden kierrättäjinä.

Formica-suvun lajit eroavat toisistaan pesärakenteen ja lisääntymisstrategioiden suhteen: lajeissa esiintyy sekä polygyynisiä että monogyynisiä, samoin kuin polydomisia ja monodomisia yhdyskuntia. Esityksessä esiteltiin erityisesti Formica aquilonia eli tupsukekomuurahainen, joka on pohjoinen ja kylmiin oloihin sopeutunut laji.

Risteymäpopulaatiot yleisiä

Satokankaan väitöstutkimuksessa tarkasteltiin viittä Formica-lajia yhteensä 89 yksilön aineistolla Suomesta, Sveitsistä ja Skotlannista. Etelä-Suomesta tunnistettiin yli kymmenen risteymäpopulaatiota, mikä osoittaa, että kekomuurahaislajit risteytyvät luonnossa. Lisäksi saatiin selville, että risteymäpopulaatiot ja "puhtaat" F. aquilonia -populaatiot elävät tilastollisesti merkitsevästi erilaisissa ympäristöissä: risteymät suosivat lämpimämpiä ja kuivempia elinympäristöjä verrattuna pohjoisemman vanhempaislajin pesäpaikkoihin.

Tulokset viittaavat myös siihen, että lajien risteytymistä on tapahtunut jo aiemmin ja että tästä on jäänyt jälkiä myös niin sanottujen "puhtaiden" lajien perimään.

Esitys herätti runsaasti kysymyksiä ja keskustelua erityisesti evoluution ja risteytymisen merkityksestä, kuten siitä, kuinka suuri osa kekomuurahaispesistä saattaa todellisuudessa olla risteymiä.

Inan esityksen voi ladata ja selata täältä.