Vuoden hyönteinen 2026: palosirkka
Palosirkka on hieno ja värikäs heinäsirkkalajistomme edustaja, jonka esiintymisalueet ovat vähentyneet. Palosirkan uhanalaisuuden vuoksi laji valittiin vuoden 2026 hyönteiseksi.
Lisääntyminen vaatii avointa hiekkamaata
Palosirkka on avointen, aurinkoisten ja paahteisen elinympäristöjen laji. Alunperin sitä on tavattu hiekkaisten ja aurinkoisten kangasmetsien valoisilta rinteiltä sekä avoimilta niittyalueilta. Nykyään palosirkka on ottanut omakseen myös rata- ja tiepenkereet, laskettelurinteet, pienlentokentät, ampuma-alueet ja muut ihmistoiminnan takia avoimina pysyvät alueet.
Palosirkka lisääntyy munimalla maahan. Tämän vuoksi se tarvitsee esiintyäkseen avointa hiekkamaata, johon naaras voi laskea munansa.
Palosirkan toukkakehityksen on havaittu olevan Suomessa kaksivuotinen, sillä sen munat talvehtivat kahteen kertaan. Munista kuoriutuvia ensimmäisiä toukkavaiheita eli nymfejä tavataan yleensä kesäkuussa ja keskikesällä heinä-elokuussa yksilöt aikuistuvat, eli luovat viimeisen kerran nahkansa, jonka jälkeen ne saavat toimintakykyiset siivet.
Suomen pohjoisimmat tunnetut palosirkkaesiintymät sijaitsevat Joensuussa. Etelä-Suomessa palosirkkaa esiintyy paikoittaisesti monessa maakunnassa. Aiemmin palosirkkaa on esiintynyt laajemmin ja jopa Oulun korkeudella asti.
Sekoitettavissa vain ruususiipisirkkaan
Suomessa palosirkka on helposti tunnistettavissa suuren kokonsa, värityksensä ja koiraiden ääntelyn ansiosta, joka toimii lajituntomerkkinä. Palosirkan koiraat ovat usein tummanruskeita tai lähes mustia ja naaraat puolestaan rusehtavanharmaita. Kummallakin sukupuolella etuselän keskiharjanne on selvästi kohoava.
Koiraiden hyppylennon aikana kuuluu rätisevä ääni, jonka vuoksi lajia on aikoinaan kutsuttu myös pärryttäjäksi tai punasiipipärryttäjäksi.
Palosirkan voisi sekoittaa Suomessa vain erittäin harvinaiseen ruususiipisirkkaan (Bryodemella tuberculata), jota esiintyy vain Satakunnan Säkylänharjulla. Ruususiipisirkan takasiipien väritys on vaaleammanpunainen kuin palosirkalla ja sen etuselän keskiharjanteessa on kuoppia, jollaisia ei ole palosirkalla.
Erityisesti suojeltavan lajin status turvaa palosirkkaa
Suomessa uhanalaiset lajit, joiden riski hävitä luonnosta on vähintään hyvin korkea, voidaan luonnonsuojeluasetuksessa määritellä erityisesti suojeltaviksi. Tällöin luonnonsuojelulain 77 §:n mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kielto tulee voimaan sen jälkeen, kun Lupa- ja valvontavirasto on tehnyt esiintymispaikasta rajauspäätöksen.
Koska palosirkka on luokiteltu vaarantuneeksi (VU), se on luonnonsuojeluasetuksessa määritetty myös erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Tästä syystä palosirkan esiintyminen on siis huomioitava esimerkiksi maankäytön suunnittelussa.
Lisätietoa:
Palosirkka Suomen Lajitietokeskuksessa
Palosirkka Ruotsin Artdatabankenissa
Palosirkka IUCN:n sivuilla
Suomen ympäristökeskuksen raportti palosirkasta (2014)
Vuoden hyönteinen 2026 -tiedote ja nostot mediassa: